Ainoa hetki: Kolmi-näytöksinen näytelmä by Theodolinda Hahnsson

Ainoa hetki: Kolmi-näytöksinen näytelmä

byTheodolinda Hahnsson

Kobo ebook | October 27, 2014

Pricing and Purchase Info

$2.08

Prices and offers may vary in store

Available for download

Not available in stores

about

Example in this ebook

 

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Metsäinen seutu; vähäinen lampi näkyy oikealla puolen ja vasemmalla vilkuttaa honkaen välistä Metsälammen torppa. Heikki tulee metsäpolkua pitkin lammen rannalle.

Ensimäinen Kohtaus.

HEIKKI.

    Suomi sulo, sorja, kaunis!
    Oi! kun totta sanoo saan:
    Suomi on mun kotimaan'!
Jaa, täällä nyt olen koto-maassani ja kotoseuduillani! Sydämmeni lämpenee nähdessäni näitä paikkoja, joissa lapsuuteni ajat olen viettänyt. Tuossahan on torppa, tuo entinen kotoni. Oi! selvästi nyt muistan sen kesän, jolloin orvoksi jäin, kun polte-tauti manalaan vei isäni sekä äitini. Torppaan tuli uusi isäntä, ja hänellä oli ainoastaan yksi tyttö, pieni Hanna. Minä orpo sain jäädä Hannan isän luo, mutta muutaman vuoden kuluttua Hannankin isä kuoli, ja silloin minä lähdin merille. Oh, sitte on jo vuosia kulunut — kahdentoista-vuotias olin silloin ja kaksitoista vuotta olen poissa ollut. Missä lienee nyt vähäinen Hanna? Olleeko jo naimisissa? Ketä nyt torpassa lienee? Entä jos lähden sinne. En mene toki vielä. Olen kovin väsynyt, sillä neljä peninkuormaa olen tänään kulkenut. (Hän katselee puitten varjossa olevaan vuoreen päin). Tuonne vuoren pehmeille sammalille tahdon mennä lepäämään, siellä olen lapsena monta kertaa kuunnellut honkain huminaa. (Hän menee).

Toinen Kohtaus.

Hanna. Sitte Tiina.

HANNA (tulee kantaen pesu-punkkaa ja laskee sen lammen rannalle, tuo sitte kiululla vettä kodasta, joka on puitten varjossa näkymättömänä, ja laulaa):

    "Voi, voi! kuin kullallein on niin pitkä matka!
    Kappaleen on kangasta ja virstan verta vettä.
    Kaukana mun kultan' on ja kauas tais' mennä;
    Eipä sinne pienet linnut i'ässänsä lennä".
[Laulun nuotti löytyy nuotti-vihosta: "Det sjungande Finland".]

Kaukana mun tultani on — Tuommoista, hupsu, laulelen, juuri kuin minulla olisi kulta, vaikk'ei olekkaan — ja vaikk'en rakastakkaan. (Tiina tulee, kädessä ämpäri, jossa on vaatteita). Täti! enpä minä vain orpanieni siassa olisi naimisiin mennyt, kun heillä täällä kotona olisi ollut hyvä oltava. Kumma, että tuo kaunis Miinakin otti Mikkolan Matin, joka on varsin mustan-muotoinen ja niin vakava, että tuskin ikänä nauraa. (Molemmat rupeevat pyykkiä hieromaan).

TIINA. Sinä puhut kuin lapsi, mutta tiedä, että minä en olekkaan kasvattanut tyttäriäni niin, että ulkomuotoon olisivat rakastuneet. He ajattelevat: Tavat miehen kaunistaa, vaan ei muoto.

HANNA. Rakkaus! Tuosta rakkauden voimasta aina puhutaan, mutta, täti, mikä rakkaus oikein on? Selvittäkää se nyt minulle.

TIINA. Ole vai, sinä pilkantekiä. Pahoinpa pelkään, että ennen pitkää olet rakastunut. Tuommoiset tyttö-raiskat piankin ovat ilmi tulessa, mutta sen sanon, että älä ensimmäistä ota eikä vielä toistakaan, mutta ota sitte kolmas, jos hän muuten on kelvollinen.

HANNA (hymyillen). Mutta jollen saisi kolmatta, niin jäisin ilman.

TIINA. Hohho, mitä vielä! silloin kuin minä olin hehkeimmälläni, niin kuin sinä nyt, niin kyllä sulhasia oli tarjolla. Kolmannen otin, eikä ollut minulla ikänä katumisen syytä. Minä ja Mikko olimme aina hyvässä sovussa.

HANNA. Mutta Miina orpanani puhui, että eräs akka kerran oli sanonut tädillä olleen sulhasen, joka oli merimies ja kaunis kuin enkeli, mutta hän oli sitte kuollut, ja täti oli häntä murehtinut niin, ett'ei enään tahtonut miestä ottaakkaan. Kuinka mones hän oli?

TIINA (juhlallisesti lausuen ikään kuin itseksensä). Niin hän — Hän oli ensimmäinen. Se rakkaus oli kuin lemmenkukka, joka tuoksuvana, lumipuhtaana päivän kukoistaa, vaan vaipuu sitte kuolemaan.

HANNA. Mutta, täti, enpä minä vain ketään maailmassa niin rakastaisi, että tätini jättäisin. (Taputtaa Tiinaa) En, täti hyvä! Jollette vain väsy minuun ja syökse minua pois maailmaan.

TIINA (pyhkäsee salaa kyyneleen silmistänsä). Sinä tyttö hempukka, kuka sinun maailmaan malttaisi syöstä. Siellä olisit, kuin oksalta varissut lehti, turvatoinna, tuulten viskaamana.

 

To be continue in this ebook

Title:Ainoa hetki: Kolmi-näytöksinen näytelmäFormat:Kobo ebookPublished:October 27, 2014Publisher:Hämeenlinnassa, Painanut G. E. Eurén

The following ISBNs are associated with this title:

ISBN:9990049076832

Look for similar items by category:

Reviews