Kauppahuone Playfair ja Kumpp: eli Pumpulilasti ja Sydän by Jules Verne

Kauppahuone Playfair ja Kumpp: eli Pumpulilasti ja Sydän

byJules Verne

Kobo ebook | November 18, 2015

Pricing and Purchase Info

$1.32

Available for download

Not available in stores

about

Ensimäinen virta, jonka aallot ovat vaahdonneet höyryaluksen
rattaansiipien alla, on Clyde. Tämä oli 1832. Höyryaluksen nimi oli
Comet ja tämä kulki säännöllisesti Glasgowin ja Greenochin väliä kuuden
peninkulman [peninkulmilla tässä kirjassa aina ymmärretään Englannin
peninkulmia, joita menee noin 6 Suomen peninkulmaan] nopeudella
tunnissa. Siitä ajasta asti on enemmän kuin miljoona höyryjä ja
pakettiveneitä kulkenut ylös ja alas tämän Skotlannin virrau vuota
pitkin, ja asukkaiden tuossa isossa kauppakaupungissa luulisi siis jo
hyvinkin harjaantuneen näkemään lhmeitä sillä merikulun haaralla, jota
höyryn avulla harjoitetaan.

Kuitenkin olivat Joulukuun 3 päivänä 1862 Glasgowin likaiset kadut
täytetyt lukemattomalla ihmislaumalla, jossa oli laivan-isäntiä,
kauppiaita, tehtaan-haltijoita, työmiehiä, merimiehiä, naisia ja
lapsia, kaikki matkalla erääsen suureen, Kelwindock-nimiseen, Tod'ille
ja Mac Gregor'ille kuuluvaan laivanrakennuslaitokseen. Tämä viimeinen
nimi todistaa enemmin kuin kyllin, että Skotlannin ylänköläisten
kuuluisista jälkeisistä oli tullut keinoilijoita ja että vanhain
klanien kaikki läänimiehet olivat luontuneet kelvollisiksi työmiehiksi.

Kelwindock on muutamain minuutien matkan päässä kaupungista
Clyde-virran oikealla rannalla. Sen äänettömät lavat olivat kohta
uteliaiden katsojain vallassa. Ei yhtään joutilaaksi jäänyttä paikkaa
ollut rantasilloilla, varvin muureilla eikä makasiinien katoilla.
Joella liikkui kaikenlaisia aluksia ristin rastin, ja Gowanin kunnaat
vasemmalla rannalla olivat katsojia täynnä että vilisi.

Ei täällä kumminkaan ollut hommana mikään erinomainen juhlallisuus;
tahdottiin vain nähdä erään laivan lähtöä veistämöltä. Näyttäisi kuin
Glasgowin asukkaiden pitäisi huolia aivan vähän tuonlaisista hommista;
mutta kentiesi Delphin -- tämä oli Todin ja Mac Gregorin rakentaman
aluksen nimi -- oli jotenkin omituinen näöltänsä? Eipä ollutkaan, totta
puhuaksemme. Se oli iso alus, noin viidentoista sadan tonnin
kantavuutta, teräslevyillä peitetty ja jota paljolla työllä ja
äärettömillä kustannuksilla oli koetettu saada niin nopeaksi kulussaan
kuin mahdollista, sen kone, tehty Lancefieldin työpajoissa, oli
kovavoimaiskone, ja sillä oli viidensadan hevoisvoiman nimellinen
väkevyys. Sitä pani liikkeelle yksi propelli kummallakin puolen
perävannasta, jotka molemmat oiivat aivan erillään toisistansa. Tämä
oli ihan uusi, Dudgeon de Millwalin keksimä laitos, joka antaa
aluksille suuren nopeuden samalla kuin sallii niiden liikehtiä sangen
ahtaalla alalla. Mitä Delphinin syvällykseen tulee, ei se ollut
erittäin suuri.

Tuntijat eivät sen suhteen erehtyneet, ja he syystä siitä päättivät,
että tämä alus oli aiottu käymään kohtalaisen syvillä vesillä. Mutta
kaikista näistä erityisistä asianhaaroista ei käynyt millään muotoa
tuota yleistä malttamattomuutta selittäminen. Delphinissä ei ollut
mitään enemmin tahi vähemmin outomaista nähtävää kuin monessa
muussakaan aluksessa. Oliko siis sen lähtö veistämöltä yhdistettynä
johonkin koneelliseen vaikeuteen, joka oli voitettava? Eipä niinkään.
Clyde-virta oli jo helmaansa vastanottanut monta paljon kantavampaa
alusta, ja Delphinin laskeminen vesille oli käypä niin mutkattomasti
kuin suinkin maailmassa. Työt alkoivat heti kuu vesi seisahtui, samassa
silmänräpäyksessä kun pakovesi alkoi tuntua. Kurikat paukahtivat
yht'aikaa kuloja vasten, jotka olivat aiotut kohottamaan aluksen
emäpuuta. ennen pitkää tutisi koko tuo kookas rakennus, ja niin vähän
kuin se kohosikin, havaittiin kumminkin sen järkkyvän asemaltansa.
Vipuminen aikoi, se kiihtyi kiihtymistänsä, ja muutamain
silmänräpäysten perästä Delphin, jätettyänsä huolellisesti valitun
lavansa, sukelsi Ciyde-virtaan, sakeiden, valkoisten savutuprujen
keskelle. Sen perä hetkahti joen mutapohjaa vasten, mutta kohahti erään
jättiläisaallon harjalla, ja tämä muhkea höyry olisi vauhdissaan
rusahtanut rikki rantasiltoja vasten Gowanin luona, jos eivät kaikki
ankkurit, jotka yht'aikaa heitettiin alas hirmuisella jytäkällä, olisi
ehkäisseet sen vauhtia.

Delphin oli onnellisesti ja hyvästi lähtenyt veistämöltä ja keinui nyt
kauniisti virralla. Kaikki katsojat taputtivat käsiänsä, aluksen nyt
ollessa luonnollisessa elementissään, ja väkeviä hurrahuutoja kuului
molemmilta rannoilta.

Mutta mikä oli siis syynä näihin huutoihin ja mieltymyksen osoituksiin?
Varmaan ihastuneimpain katsojain olisi ollut sangen työläs selittää
innostustansa. Mikä erityinen mielenkiinto voi se siis olla, jonka tämä
alus nostatti? Minkälaista kauppaa varten se oli käytettävä, sitä ei
tietty, ja jos sitä kysyit noilta erinäköisiltä parveilta uteliaita,
niin syystäpä taisit hämmästyä niistä erilaisista mielipiteistä, joita
oli käymässä tästä tähdellisestä asiasta.

Kuitenkin pitivät paremman tiedon saaneet, taikka jotka luulivat niiden
lukuun kuuluvansa, siinä yhtä että tällä höyryllä oli joku tehtävä
toimitettavana siinä julmassa sodassa, joka silloin kymmennitteli
Amerikan Yhdysvaltioita. Mutta sen enempää he eivät asiasta tienneet,
eikä olis yksikään heistä saattanut sanoa, oliko Delphin kaapparilaiva
vaiko tavara-alus, oliko se liittolaisten aluksia vaiko Yhdysvallan
laivastoon kuuluva.

-- Hurraa! -- huusi joku, vakuuttaen, että Delphin oli rakettu
etelä-valtiota varten.

-- Hurraa, hurraa! -- huusi toinen, vannoen, ettei nopeampaa laivaa
ollut kryssäillyt Amerikan rantavesillä.

Jos mieli taitaa sanoa jotakin vissiä tässä asiassa, niin täytyy olla
osakas tahi ainakin hyvin uskottu ystävä kauppahuoneessa Vincent
Playfair ja Kumpp. Glasgowissa.

Vincent Playfair ja Kumpp. oli rikas, arvossa pidetty ja kokenut
toiminimi. Sen päämies kuului vanhaan, kunniassa pidettyyn sukuun, joka
juontui Tobacco-nimisistä lordeista, jotka rakennuttivat kauneimmat
korttelit kaupungissa. Nämä taitavat kauppamiehet olivat perustaneet
etevimmät konttoorit Glasgowissa ja kävivät kauppaa tupakilla, jota
toivat Virginiasta ja Marylannista. Äärettömät tavarat koottiin;
uusi keskipaikka kaupalle luotiin. Ennen pitkää tuli Glasgowista
teollisuus- ja tehdaskaupunki; kehruutehtaita ja valinpajoja syntyi
joka haaralla, ja muutamissa vuosissa oli kaupungin varallisuus noussut
ylimmällensä.

Kauppahuone Playfair ja Kumpp. kumminkin pysyi uskollisena esi-isäinsä
toimekkaalle hengelle. Se antautui mitä rohkeimpiin keinoitteluihin ja
kannatti Englannin kaupan arvoa. Sen nykyinen päämies, Vincent
Playfair, noin viidenkymmenen vanha, mielialalleen hyvin käytänuöllinen
ja vakava, ehkä vähän rohkea mies, oli laivain varustaja mitä puhtainta
verta. Ei mikään muu liikuttanut häntä kuin toimintoasiat. Muuten oli
hän kunniallinen ja rehellinen mies.

Kuitenkaan ei tainnut hän kuuniakseen lukea sitä tarkoitusta, jota
varten Delphin oli rakettu ja varustettu, sillä sen oli kokonansa
keksinyt hänen veljensä poika James Playfair, komea kolmikymmen vuotias
mies ja rohkein kippari yhdistetyn kuningaskunnan kauppalaivastossa.

Luettuansa vihoissaan eräänä päivänä Tontine-nimisessä kahvilassa
Amerikan sanomalehtiä, teki James Playfair sedälleen varsin uskaliaan
ehdoituksen.

-- Setä Vincent -- sanoi hän vasten silmiä -- me saatamme ansaita kaksi
miljoonaa vähemmässä kuin kuukauden ajassa.

-- Ja mitä asiassa pannaan alttiiksi? kysyi setä Vincent.

-- Laiva ja lasti.

-- Eikö mitään muuta?

-- Pannaanpa niinkin, laivaväen ja kapteinin nahat, mutta niitä ei
oteta lukuun.

-- Annas kuulla, mitä mielit -- vastasi setä.

-- Olettehan lukeneet Tribune-, Newyork-Herald-, Times-, Enquirer be
Richmond ja Americain Review-sanomalehtiä? -- jatkoi James Playfair.

-- Olen, olenpa kaksikymmentäkin kertaa.

-- Luuletteko siis niinkuin minä luulen, että Yhdysvaltioiden sotaa
kestää kauan vielä?

-- Kauan kyllä.

-- Te tiedätte hyvin kyllä, kuinka isosti tuo taistelu haittaa
Englannin ja erittäinkin Glasgowin etuja.

-- Niiden seassa erikoisesti Playfairin ja Kumppanin etuja -- keskeytti
hänen setä Vincent.

-- Aivan oikein -- jatkoi kapteini.

-- James, siitä olenkin joka päivä levotonna, enkä taida kauhistuksetta
ajatella niitä suuria onnettomuuksia kauppaliikkeen alalla, mitkä tuo
sota on aikaansaattava. Kyllähän huone Playfair ja Kumpp. on
vakavarainen, mutta se on yhdistyksessä huoneiden kanssa, jotka voivat
joutua vararikkoon. Oih, hiisi vieköön nuo amerikalaiset, lienevät
sitte orjapuoluelaisia tahi orjuuden hävittäjiä.

Jos Vincent Playfair, ihmisknnnan suuriin perus-aatteihin nähden, jotka
aina ja joka paikassa ovat asetettavat edelle yksityisiä harrastuksia,
tekikin väärin näin puhuessaan, niin hänellä yhtähyvin oli oikeus
katsella asiaa pelkän kauppaliikkeen kannalta. Tärkeintä Amerikan
vientitavaraa ei saatukaan Glasgowin markkinoille. Pumpulinälkä,
käyttääksemme tätä paljon merkitsevää englantilaista sananpartta, kävi
päivä päivältä yhä uhkaavammaksi. Tuhansittain työmiehiä häätyi elämään
yleisen laupiuden varassa.

Title:Kauppahuone Playfair ja Kumpp: eli Pumpulilasti ja SydänFormat:Kobo ebookPublished:November 18, 2015Publisher:Consumer Oriented Ebooks Publisher

The following ISBNs are associated with this title:

ISBN:9990051229936

Look for similar items by category:

Reviews