Maan ympäri 80 päivässä by Jules Verne

Maan ympäri 80 päivässä

byJules Verne

Kobo ebook | December 9, 2015

Pricing and Purchase Info

$1.32

Available for download

Not available in stores

about

Vuonna 1872 talossa N:o 7 Saville-row kadun varrella, Burlington
Gardens -- samassa talossa, jossa Sheridan kuoli 1816 -- asui Phileas
Fogg, esq.,[1] eräs Lontoon Reform-Club'in kummallisimpia ja
etevimpiä jäseniä, vaikka hän näytti panneen silmämääräkseen olla
tekemättä mitään sellaista, joka vetäisi huomiota puoleensa.

Tässä talossa, niinkuin jo sanottiin, oli asunut eräs niitä suuria
miehiä, jotka ovat tuottaneet kunniaa Englannille, ja nyt siinä asui
Phileas Fogg, omituinen henkilö, josta ihmiset eivät tienneet niin
mitään. Se vain tiedettiin, että hän oli hyvin säntillinen mies ja
paraimpia gentlemanneja Englannin ylhäisissä piireissä.

Sanottiin häntä Byronin näköiseksi -- nimittäin pään suhteen, sillä
hänen jaloissaan ei ollut mitään moitteen sijaa -- niin, hän oli Byron,
mutta Byron, jolla oli viikset ja poskiparta, ja Byron ilman
intohimoja, joka olisi saattanut vanhenematta elää tuhannen vuotta.

Englantilainen hän kyllä oli, tuo Phileas Fogg, mutta lontoolainen hän
oikeastaan kenties ei ollut. Ei häntä koskaan nähty Pörssissä, ei
Englannin Pankissa, ei ainoassakaan Cityn kauppakonttorissa. Lontoon
satamiin tai laivatokkiin ei vielä koskaan ollut tullut Phileas Foggin
varustamaa laivaa. Hänellä ei ollut sijaa ainoassakaan hallinnollisessa
virastossa. Hänen nimensä ei ollut koskaan kaikunut missään
asianajajain yhdistyksessä, ei Temple'ssä, ei Lincolns-Inn'issä, ei
Grays-Inn'issä. Eikä ollut hänellä koskaan asioita ajettavina kanslerin
virastossa, ei Kuningattaren Pankissa eikä Kirkollisasiain virastossa.
Ei hän ollut tehtaanisäntä eikä tukkukauppias eikä pikkukauppias eikä
maanviljelijä. Ei hän ollut jäsenenä ainoassakaan niistä monen monista
seuroista, joita Englannin pääkaupungissa on lukemattomia, Society
of Armonica'sta
hamaan Society of Entomology'hin asti, jonka
tarkoituksena on vahingollisten hyönteisten hävittäminen.

Phileas Fogg oli Reform-Clubin jäsen, ja siinä se.

Jos ken kummeksuisi sitä, että näin salaperäinen herrasmies oli
jäsenenä niin arvokkaassa seurassa, niin hän tietäköön hänen tulleen
sinne herrain Baring Brothers esityksestä, joilla hänellä oli avonainen
luotto. Siitäpä hänellekin jonkinlainen "näky", joka perustui siihen,
että hän säännöllisesti maksoi shekkinsä näytettäissä, juoksevan
tilinsä lukuun.

Oliko hän rikas, tuo Phileas Fogg? Epäilemättä. Mutta miten hän oli
rikkaaksi tullut, sitä eivät tienneet nekään, jotka muuten tietävät
kaiken maailman asiat, ja Mr. Fogg oli viimeinen, jolta semmoista olisi
sopinut mennä tiedustamaan. Oli miten oli, tuhlari hän ei ollut eikä
ollut saitakaan, sillä milloin vain puuttui joku summa täytteeksi tähän
tai tuohon jaloon tai hyödylliseen yritykseen, silloin hän sen
lahjoitti kaikessa hiljaisuudessa, jopa nimettömästikin.

Sanalla sanoen, ei vaiteliaampaa toista kuin hän. Hän puhuikin niin
vähän kuin mahdollista, ja tuo hiljaisuus se teki hänet vielä
salaperäisemmäksi. Hänen elämänsä oli kaikkien nähtävissä, mutta minkä
hän teki, se oli niin matemaatillisesti aina samaa, että mielikuvitus
turhaan olisi hakenut sille verran vetävätä.

Oliko hän matkustellut? Kyllä kai, sillä ei kukaan tuntenut
maailmankarttaa niin hyvin kuin hän. Ei ollut niin kaukaista kolkkaa,
josta ei hänellä olisi ollut erikoistietoja. Parilla lyhyellä, mutta
selvällä sanalla hän selvitti tuhannet arvelut, joita klubissa
lausuttiin kadonneista tai eksyneistä matkustajista; hän lausui julki
oikeat todennäköisyydet, ja hänen puheensa oli usein kuin tietäjän, ja
ainapa sittemmin nähtiinkin hänen olleen oikeassa. Kyllä kai tuo mies
oli matkustanut joka paikassa, ainakin hengessään.

Varmaa oli ainakin, ettei Phileas Fogg moneen vuoteen ollut liikkunut
Lontoota ulompana. Niistä, joilla oli kunnia tuntea häntä lähemmin kuin
muut, ei yksikään sanonut nähneensä hänen kulkevan muuta tietä kuin
sitä, mikä vei hänen kotoansa klubiin. Ajankulukseen ei hän tehnyt
muuta kuin luki sanomalehtiä ja pelasi vistiä. Tässä äänettömyyden
pelissä, joka oli niin omiansa hänen luonteelleen, hän usein voitti,
mutta voittojansa ei hän milloinkaan pannut kukkaroonsa, vaan ne
siirtyivät hänen menosäännössänsä hyväntekeväisyys-osastoon. Olkoon
muuten sanottu, että Mr. Fogg pelasi ainoastaan pelin eikä koskaan
voiton vuoksi. Peli oli hänestä taistelua, ottelua vastuksia vastaan,
mutta ottelua, joka ei vaatinut liikkumista, paikan muuttamista eikä
väsymystä, ja se oli juuri hänen luonteensa mukaista.

Phileas Foggilla ei ollut vaimoa eikä lapsia -- ja sehän saattaa
tapahtua kunniallisimmillekin miehille; ei hänellä myöskään ollut
sukulaisia eikä ystäviä -- vähän harvinaisempi seikka sentään. Phileas
Fogg asui yksinään talossa Saville-row'in varrella, ja sinne ei päässyt
kukaan. Millaiselta asunto sisästä näytti, siitä ei ollut puhetta
milloinkaan. Hänellä oli yksi ainoa palvelija. Murkinat ja päivälliset
hän söi klubissa aina määrättyinä aikoina kronometrin mukaan,
samassa salissa, saman pöydän ääressä, koskaan tarjoamatta mitään
klubikumppaneillensa, tuomatta milloinkaan sinne vierasta mukanaan. Hän
tuli kotiin vasta yöksi, pannen maata aina ummelleen kello 12,
milloinkaan käyttämättä hyödykseen niitä komeita huoneita, joita
Reform-Club piti jäsentensä varalta. Vuorokauden 24 tunnista hän vietti
10 kotonansa, käyttäen ajan osaksi makuuseen, osaksi pukeutumiseen. Hän
käveli muuttumatta samanlaisilla askelilla klubin etusalin vahatulla
parkettilattialla tahi salin ympäri kulkevalla parvekkeella, jonka yli
kaareilee sinilasinen kupu, nojaten 20 punaiseen joonialaiseen
porfyyripilariin. Klubin keittiöt, aitta, kalasumput, maitohuoneet
varustivat hänen ateriansa herkuilla; klubin palvelijat, totiset miehet
mustissa hännystakeissa ja pehmoisissa jalkineissa, kantoivat hänelle
ruuat erityisissä posliiniastioissa pöydälle, joka oli katettu komealla
saksilaisella pöytäliinalla; erityisissä klubin lasikarafiineissa
tuotiin hänelle sherryt, portviinit tai kanelilla ja muilla ryydeillä
höystetyt vaahtoviinit; klubin jäällä -- jota suurilla kulungeilla
tuotiin Amerikasta -- hän jäähdytti juomiansa, ei liian vähän eikä
liian paljon, vaan kohtuulliseen viileyden asteeseen.

Jos tuommoinen elämä on omituista, niin täytyy sanoa, että omituisuus
osaa sentään pitää hyviä päiviä.

Talo Saville-row'in varrella oli erittäin mukavasti laitettu,
ilman mitään komeutta kumminkin. Muuten, koska isäntä noudatti
muuttumattomasti samoja tapoja, ei palveluskaan ollut mutkallista.
Mutta sanomatonta säännöllisyyttä ja täsmällisyyttä Phileas Fogg vaati
palvelijaltansa. Juuri tänään, lokakuun 2 päivänä, hän oli antanut eron
palvelijallensa James Forsterille siitä syystä, että tämä oli
uskaltanut tuoda partavettä, joka oli 84 Fahrenheitin astetta lämmintä,
sen sijaan että sen olisi pitänyt olla 86-asteista. Nyt hän paraillaan
odotti uutta palvelijaa, jonka oli määrä tulla kello 11:n ja puoli 12:n
välillä.

Phileas Fogg istui nojatuolissaan, jalat yhdessä kuin sotamiehellä
paraadissa, kädet polvilla, ruumis suorana, katsellen viisarin kulkua
pöytäkellossa, joka oli semmoinen konstikas laitos, että se näytti
tunnit, minuutit, sekunnit, päivät, kuukaudet ja vuodet. Kello löi
neljännestä yli 11. Täsmälleen puoli 12 oli Mr. Foggin tapana lähteä
klubiin.

Samassa kuului koputus sen pienen salin oveen, jossa Phileas Fogg
silloin istui.

Virkaeron saanut James Forster astui sisään.

-- Uusi palvelija, -- ilmoitti hän.

Sisään tuli noin 30-vuotias mies ja tervehti.

-- Te olette ranskalainen ja nimeltä John, niinkö? -- kysyi Phileas
Fogg häneltä.

-- Nimeni on Jean, jos suvaitsette, monsieur, -- vastasi tullut, --
Jean, liikanimeltä Passepartout: sen olen saanut osoitteeksi
luontaisesta näppäryydestäni, jolla osaan selvitä pulista ja
pälkähästä. Rehellinen mies kyllä olen, monsieur, mutta sanonpa
suoraan, että olen ollut jo senkin seitsemässä ammatissa. Olen ollut
kuljeksivana laulajana, olen ollut ratsastajana hevossirkuksessa,
heitellyt kuperkeikkoja kuin Leotard ja tanssinut nuoralla kuin
Blondin; sitten rupesin voimistelunopettajaksi, käyttääkseni lahjojani
nousevan nuorison hyödyksi, ja sittemmin olin kersanttina Pariisin
palokunnassa. Todistuksessani on monta merkillistä tulipaloa
mainittuna. Mutta viisi vuotta sitten läksin Ranskasta, ja mieleni kun
teki nauttia perhe-elämän suloja, niin rupesin kamaripalvelijaksi
Englannissa. Olin juuri paikatta ja kuultuani monsieur Phileas Foggin
olevan tarkimman ja kunnollisimman herran Yhdistetyssä Kuningaskunnassa
saan esittää itseni, monsieur, toivoen saada elää rauhassa ja unhottaa
kaiken, jopa tämän Passepartout nimenkin.

-- Passepartout, se sopii, -- vastasi isäntä. -- Teitä on minulle
suositettu. Tiedättehän ehtoni?

-- Tiedän, monsieur.

-- Hyvä. Mitä kellonne on?

-- Kello on 11 ja 22 minuuttia, -- vastasi Passepartout katsahtaen
suunnattoman suureen hopeakelloon, jonka oli vetänyt taskustaan.

-- Kellonne jättää.

-- Anteeksi, monsieur, mutta se on mahdotonta.

-- Se jättää neljä minuuttia. Mutta vähät siitä. Virhe on pian
korjattu. Siis, tästä hetkestä saakka, kello 11 ja 29 minuuttia a.p.
tänään, keskiviikkona 2 p:nä lokakuuta 1872, olen ottanut teidät
palvelukseeni.

Näin sanottuaan Phileas Fogg nousi, otti hatun vasempaan käteensä, pani
sen koneenomaisesti päähänsä ja meni ulos, sanaakaan enää sanomatta.

Passepartout kuuli katuportin narahtavan kerran: hänen uusi isäntänsä
meni ulos; toisen: Passepartout'in edelläkävijä, James Forster, meni
ulos.

Passepartout oli nyt yksinänsä talossa Saville-row'in varrella.

Title:Maan ympäri 80 päivässäFormat:Kobo ebookPublished:December 9, 2015Publisher:Consumer Oriented Ebooks Publisher

The following ISBNs are associated with this title:

ISBN:9990051294507

Look for similar items by category:

Customer Reviews of Maan ympäri 80 päivässä

Reviews