Matkustus maan keskipisteeseen by Jules Verne

Matkustus maan keskipisteeseen

byJules Verne

Kobo ebook | December 9, 2015

Pricing and Purchase Info

$1.32

Available for download

Not available in stores

about

Sunnuntaina toukokuun 24 päivänä 1863 tuli setäni, professori
Lidenbrock, pitkin askelin pieneen taloonsa Kuninkaankatu 19; katu on
vanhimpia Hampurin vanhassa kaupunginosassa.

Hänen hyvänsävyinen taloudenhoitajattarensa Martta luuli todellakin
myöhästyneensä askareissaan, sillä päivällistähän oli tuskin vielä
pantu tulelle.

-- Saadaanpas nähdä, mietin minä; -- jos setä, joka on maailman
maltittomimpia ihmisiä, on nälissään, niin hän varmaan nostaa
harmissaan kamalan metelin.

-- Oliko se itse professori? kysyi kunnon Martta hämmästyneenä ja
raotti ruokasalin ovea.

-- Oli, Martta hyvä, mutta päivällisellä ei ole kiirettä, sillä kello
ei ole vielä kahta; vast'ikäänhän se löi vasta puoli P. Mikaelin
kirkon tornissa.

-- No, miksi siis professori on tullut kotiin?

-- Luultavasti hän sanoo sen meille.

-- Tuolla hän jo on! Minä menen nyt pakoon, herra Akseli; koettakaa
te rauhoittaa häntä.

Ja hyvänsävyinen Martta kiiruhti keittiöönsä.

Jäin yksin. Ei ollutkaan helppoa saada kiivasluontoista
professoria rauhoittumaan, varsinkin kun omaki luonteeni oli
jotenkin vaihtelevainen. Senpätähden valmistauduin varmuuden
vuoksi pujahtamaan piiloon pieneen ullakkokamariini kuullessani
portin saranoiden narisevan; puuportaat natisivat raskaitten
askelten painosta, ja talon herra syöksyi ruokasalin läpi suoraan
työhuoneeseensa.

Mutta kiivaasta vauhdistansa huolimatta hän oli ehtinyt heittää
pähkinäpuunuppisen keppinsä nurkkaan, suuren nukkavierun hattunsa
pöydälle ja kovalla äänellä huutaa minulle:

-- Akseli! seuraa minua!

En ollut ennättänyt vielä liikahtaakaan, ennenkuin professori jo
huusi kiivaasti ja kärsimättömästi:

-- No! Etkö tule jo!

Minä suorastaan syöksyin ankaran isäntäni huoneeseen.

Otto Lidenbrock ei ole paha ihminen, sen mielelläni tunnustan, mutta
ellei joitakin aivan uskomattomia muutoksia tapahdu, hän kuolee
kammottavan omituisena ihmisenä.

Hän oli professorina Johannaeumissa[1] ja piti mineralogian luentoja,
saaden näillä luennoilla säännöllisesti muutamia raivonpuuskia. Hän
ei välittänyt siitä, oliko hänellä ahkeria oppilaita luennoillansa,
eikä siitä, miten tarkasti he kuuntelivat häntä, enempää kuin
siitäkään, minkä verran hänen oppilaansa oppivat hänen luennoistaan;
sellaiset vähäiset seikat eivät hänen rauhaansa häirinneet. Hän
piti luentonsa vain "subjektiivisesti", käyttääksemme saksalaisen
filosofian sanontatapaa, itsekseen, eikä muita varten. Hän oli
oppinut egoisti, tieteen kaivo, jonka nostokoneisto narisi, jos sillä
piti ammentaa jotakin, sanalla sanoen: hän oli saituri.

Sellaisia professoreita on Saksassa paljon. Valitettavasti oli setäni
vaikeaa esittää ajatuksiansa suullisesti, jollei juuri yksityisessä
elämässä, niin ainakin silloin, kun hän esiintyi julkisesti, ja tämä
on paha vika puhujalle. Hänen luennoillansa Johannaeumissa tapahtui
todellakin usein, että professori kävi yht'äkkiä äänettömäksi;
hän taisteli jonkin vastahakoisen sanan kanssa, joka ei tahtonut
suusta sujua, tuollaisen vastustelevan sanan kanssa, joka paisuu ja
purskahtaa viimein esiin niin sanoaksemme vähimmän tieteellisessä
muodossa, nimittäin kirouksena. Ja silloin oli aina seurauksena
suuttumus.

Muutoin on mineralogiassa koko joukko puoleksi kreikkalaisia,
puoleksi latinalaisia nimityksiä, joita on vaikea lausua,
tuollaisia hankaloita nimiä, jotka voivat kuivata runoilijan suun.
En suinkaan tahdo sanoa mitään pahaa itse tieteestä, -- olkoon se
kaukana minusta! -- mutta kun on puhe sellaisista asioista kuin
romboedrisistä kristalleista, retinasfaltista, geleniitistä, niin
suotakoon anteeksi, jos harjaantuneinkin kieli joskus erehtyy.

Kaupungissa oli tämä setäni anteeksisuotava heikkous tunnettu ja sitä
käytettiin väärin. Häntä pidettiin silmällä, kun hän joutui kankeissa
lauselmissa raivoihinsa, ja hänelle naurettiin, mitä ei voi pitää
sopivana edes saksalaistenkaan keskuudessa. Ja vaikka professori
Lidenbrockin luennoilla aina olikin suuri joukko kuulijoita, niin
harva niitä tarkoin seurasi, sillä useimmat tulivat luennoille vain
saadakseen nauraa professorin vihanpuuskille!

Setäni oli kumminkin, sitä en voi kylliksi usein mainita, todellakin
oppinut mies. Vaikka hän joskus liian kiivaassa tutkimisinnossaan
murensi tutkittavan esineen murskaksi, niin oli hänellä kuitenkin
sekä mineralogin tarkka silmä että geologin nerous. Varustettuna
vasarallansa, alasimellansa, magneettineulalla, juottopillillä
ja salpietarihappopullolla hän oli suuri mies. Kivennäisen
murtumispinnasta, ulkonäöstä, kovuudesta, sulavaisuudesta, helinästä,
hajusta tahi mausta päättäen taisi hän arvelematta määrätä sen oikean
paikan niiden noin kuudensadan eri lajin joukossa, joihin tiede
meidän aikanamme kivennäiset jakaa.

Lidenbrockin nimi olikin sentähden kuuluisa oppineessa maailmassa
ja eri kansojen tiedeseuroissa Humphry Davy,[2] Humboldt[3] ja
kapteenit Franklin[4] ja Sabine[5] eivät lyöneet laimin käydä häntä
tervehtimässä poiketessaan matkoillaan Hampuriin. Becquerel,[6]
Brewster,[7] Dumas[8] ja Milne Edvards[9] keskustelivat mielellään
hänen kanssaan tärkeimmistä kysymyksistä tieteen alalla. Kemiassa hän
oli tehnyt monta tärkeätä keksintöä, ja vuonna 1853 oli Leipzigissä
ilmestynyt professori Otto Lidenbrockin folio-kokoinen värikuvilla
varustettu tutkimus _Transcendentaalisesta kristallografiasta_,[10]
joka kirja ei kuitenkaan maksanut kustannuksia.

Sen lisäksi oli setäni vielä konservaattorina Venäjän lähettilään
Struven[11] mineralogisessa museossa, joka kallisarvoinen kokoelma on
saavuttanut suurta mainetta koko Euroopassa.

Sellainen oli se mies, joka niin maltittomasti kutsui minua luokseen.
Ajatelkaa: pitkä ja laiha mies, terveys vahva kuin rauta, nuorekkaan
vaaleaverinen, ulkonäöltään kymmenkunnan vuotta ikävuosiaan nuorempi.
Hänen suuret silmänsä vilkkuivat aina suurien silmälasien takaa;
hänen pitkä ja kapea nenänsä oli kuin teräväksi hiottu miekka;
väittivätpä muutamat panettelijat, että se oli magneettinen ja että
se muka veti itseensä rautaista viilajauhoa. Pelkkää perätöntä lorua!
Se ei vetänyt itseensä muuta kuin nuuskaa, mutta sitä se vetikin
suoraan sanoen kelpo lailla.

Kun sen lisäksi mainitsen, että setäni aina astui tarkoin puolen
sylen pituisilla askelilla ja että hänellä käydessään oli kädet
lujasti puristettuina nyrkkiin, mikä on kiivasluntoisuuden
tuntomerkki, tuntee hänet jokainen tarpeeksi hyvin.

Hän asui pienessä talossaan Kuninkaankadun varrella; rakennus oli
puoleksi puusta, puoleksi tiilistä, päätyseinä suippo; se oli
erään kanavan varrella, niiden, jotka kulkevat Hampurin vanhan
kaupunginosan halki, joka kaikeksi onneksi säästyi suuressa
tulipalossa v. 1842.

Tosin oli tuo vanha rakennus hiukan kallellansa ja oli kallistunut
hiukan ulospäin, tosin katto oli vinossa aivan kuin Tugendbundin[12]
ylioppilaan lakki, ja tosin olisi sen seinien kaltevuus antanut
aihetta moneen muistutukseen, mutta yleensä se pysyi vielä jotenkin
lujana, varsinkin vanhan jalavan turvin, joka kannatti voimallisesti
rakennuksen etupuolta, ojentanen keväällä kukkaterttunsa ikkunan läpi
huoneeseen.

Ollakseen saksalainen professori tuli setäni hyvin toimeen.
Talo kaikkinensa oli kokonaan hänen omaisuuttansa. Muun ohessa
kuului siihen hänen ristityttärensä Graüben, nuori 17-vuotias
vierlantilainen[13] tyttö, vanha Martta ja minä, orpo veljenpoika,
joka olin setäni apulaisena hänen tieteellisissä kokeissaan.

Minä myönnän, että antausin kiihkolla harrastamaan geologisia
tutkimuksia, sillä olihan minulla mineralogiverta suonissani; minulle
ei tullut milloinkaan ikävä raskaitten kivieni seurassa.

Sanalla sanoen: tässä pienessä talossa Kuninkaankadun varrella voi
elää onnellisena huolimatta isännän hermostuneisuudesta, sillä vaikka
hän joskus olikin kiukkuinen, piti hän siitä huolimatta paljon
minusta. Mutta itseänsä se mies ei taitanut hillitä, vaan esiintyi
usein liian malttamattomasti.

Title:Matkustus maan keskipisteeseenFormat:Kobo ebookPublished:December 9, 2015Publisher:Consumer Oriented Ebooks Publisher

The following ISBNs are associated with this title:

ISBN:9990051294637

Look for similar items by category:

Reviews