Talvenpito pohjoisissa jäissä; Mont-Blanc vuorelle nousu: Kaksi kertomusta by Jules Verne

Talvenpito pohjoisissa jäissä; Mont-Blanc vuorelle nousu: Kaksi kertomusta

byJules Verne

Kobo ebook | January 27, 2016

Pricing and Purchase Info

$0.99

Available for download

Not available in stores

about

Dunkerquen vanhassa kirkossa palveleva pastori heräsi kello 5 aikana
aamulla toukokuun 12 päivänä 18--, hänen kun oli tapansa mukaan messu
luettava muutamille hurskaille kalastajille.

Papilliseen juhlapukuunsa puettuna oli hän juuri alttarille
lähtemäisillään, kun eräs iloinen ja samalla, kuten näytti, mielen
kuohuksissa oleva mies astui sakastiin. Se oli eräs merimies, noin
60-vuotias, mutta vielä tanakka ja hilpeä sekä näöltään rehellinen ja
varakas mies.

-- Herra pastori, sanoi hän, olkaa hyvä ja seisahtukaa hetkisen ajaksi.

-- Mikä vie teidät ulos näin varhain, Jean Cornbutte, vastasi pastori.

-- Mikäkö vie minun ulos?... Kiinteä halu langeta kaulaanne samalla.

-- No niin, sitte messun jälkeen, johonhan tullette saapuville.

-- Messun jälkeen! vastasi hymyillen tämä vanha merimies. Luulette siis
nyt menevänne messua lukemaan ja minun antavan teille luvan siihen?

-- Niin, miksipä en messuani lukisi? kysyi pastori. Selittäkää
tarkoituksenne! Kolmas kerta on jo läpätty...

-- Olkoon läpätty tahi ei, keskeytti hänen Jean Cornbutte, tänäpänä saa
joku toinen kuin te, h:ra pastori, lukea messun, te kun olette
luvanneet toimittaa vihkimisen poikani Louis'in ja sisareni tyttären
Marian välillä.

-- Onko siis Louis tullut kotiin? kysäisi pappi iloisesti.

-- Eipä paljoa puutu, jatkoi Cornbutte, käsiänsä hieroen. Tähystäjä on
päivän noustessa merkillä ilmoittanut prikimme, jonka itse olette
ristineet tuolla kauniilla nimellä: _La Jeune-Hardie_.

-- Toivotan teille kaikesta sydämestäni onnea, vanha Cornbutteni,
sanoi pastori, riisuen messupuvun päältänsä. Muistan hyvin kyllä
välipuheemme. Apulaiseni saa astua sijaani ja minä tulen kanssanne
odottamaan rakkaan poikanne tuloa.

-- Ja minä lupaan, ettei hän kauan anna teidän paastota, vastasi
merimies. Kuulutuksen olette itse toimittaneet, eikä muuta puutu kuin
että annatte päästön niistä synneistä, mitkä hän kenties on tehnyt
Pohjanmerellä, taivaan ja veden välillä. Olipa hyvä mielijohde minulta,
että häät tulevat olemaan juuri kotiintulopäivänä, ja että Louis astuu
prikistään suoraa tietä kirkkoon!

-- Mutta menkääkin siis, Cornbutte, laittamaan kaikki valmiiksi.

-- Kiireesti menenkin, h:ra pastori. Terve tultuanne jälestä!

Merimies kiirehti pitkillä askelilla kotiinsa, joka oli alhaalla
satamassa ja josta oli näkö-ala Pohjanmerelle, asia, jonka vanha
Cornbutte piti iso arvoisena.

Jean Cornbutte oli kerännyt omaisuuden, joka hänen tilaiselleen
miehelle ei ollut vähäinen. Kauan aikaa kuljetettuaan alusta eräälle
rikkaalle laivan-isännälle Havressa, asettui hän syntymäkaupunkiinsa ja
rakennutti omassa nimessään _La Jeune-Hardie_-prikin. Useat reisut
pohjoisille seuduille onnistuivat ja Cornbutte sai aina edullisen
menekin puu-, rauta- ja tervalasteilleen. Jean Cornbutte jätti sitte
päällikkyyden pojalleen Lous'ille, joka oli kolmekymmenvuotias nuori
mies ja kaikkein rantapurjehtijain yhtäpitävän todistuksen mukaan
ripein merimies Dunkerquessa.

Louis Cornbutte oli viime kerran kotoa lähtiessään karvaalla mielellä
eronnut Mariasta, orpanastaan ja kihlatustaan, joka taas puoleltaan oli
pitänyt luvun hänen poissaolonsa päivistä. Maria ei ollut täyteen
kahdenkymmenen vanha; hän oli kaunis flamlantilais-neito, muutamia
pisaroita hollantilaista verta suonissaan kantava. Äitinsä oli
kuolinvuoteellaan uskonut hänen veljensä Jean Cornbutten huostaan, joka
rehellinen merimies rakastikin häntä kuin omaa lastansa ja tuossa
aiotussa avioliitossa näki todellisen ja pysyväisen onnen lähteen.

Prikin tulo oli onnellinen loppu isommalle kauppavehkeelle, josta Jean
Cornbutte odotti melkoista voittoa. _La Jeune-Hardie_ oli kolme
kuukautta sitä ennen lähtenyt Dunkerquesta ja palasi nyt Bodö nimisestä
norjalaisesta satamasta, tehtyänsä erinomaisen nopean reissun.

Kotiin tultuansa tapasi Jean Cornbutte koko talonväen liikkeellä.
Maria, ylen onnellisena, oli juuri hääpukua päällensä ottamassa.

-- Kunhan vaan priki ei tulisi ennen meitä, sanoi hän.

-- Joudu, lapseni, vastasi Jean Cornbutte, sillä tuuli on pohjoisesta
ja _La Jeune-Hardie_ tulee hyvää vauhtia, kun sillä on tuuli myötäinen.

Title:Talvenpito pohjoisissa jäissä; Mont-Blanc vuorelle nousu: Kaksi kertomustaFormat:Kobo ebookPublished:January 27, 2016Publisher:Consumer Oriented Ebooks Publisher

The following ISBNs are associated with this title:

ISBN:9990051394931

Look for similar items by category:

Customer Reviews of Talvenpito pohjoisissa jäissä; Mont-Blanc vuorelle nousu: Kaksi kertomusta

Reviews